Levytuottajien kansainvälinen järjestö IFPI (International Federation of the Phonographic Industry) ja Yhdysvaltain elokuvateollisuuden järjestö MPA (Motion Picture Association) julkaisivat torstaina 22.9. yhteistyössä seitsemässä Euroopan maassa kuluttajille, yrityksille ja oppilaitoksille suunnatun tietokoneohjelman; Digital File Checkin (DFC). Kyseessä on ilmainen tiedostojen tarkistusohjelma, joka etsii tietokoneelle asennetut tiedostojenjako-ohjelmat (ns. vertaisverkko tai p2p-ohjelmat) ja luetteloi näiden ohjelmien jaetta-vissa kansioissa jaossa olevat ääni-, kuva-, ja videotiedostot.
Tiedostojenjako-ohjelmia käytetään yleisesti musiikin ja elokuvien luvattomaan jakamiseen Internetissä.
Tiedostojenjako-ohjelmia ovat esimerkiksi Kazaa, Limewire, DC++ ja eDonkey. IFPI:n viimeisimmän, heinäkuussa julkaistun arvion mukaan Internetissä oli luvatta jaossa 900 miljoonaa musiikkitiedostoa.
Suomen ohella ohjelma julkaistiin Englannissa, Hollannissa, Tanskassa, Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. Suomessa julkaisusta vastaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK), joka edustaa IFPI:n, MPA:n ja tietokonepelien oikeudenhaltijoiden lisäksi myös kotimaisia musiikin ja elokuvan tekijöitä teki-jänoikeudellisessa valistustyössä ja piratismin vastaisessa tutkintatyössä.
Oiva ja helppokäyttöinen apuväline vanhemmille
TTVK:n mukaan kyseessä on erinomainen apuväline vanhemmille, joiden tekninen tietämys ei nykyisellään vastaa nuorison tasoa ja joilla ei muutoinkaan ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä Internetin vertaisverkoissa eli ns. p2p-verkoissa tapahtuu. ”Kyseessä ei ole suinkaan palomuuriohjelma, vaan ohjelma, joka etsii tietokoneellesi asennetut tiedostojenjako-ohjelmat ja niiden avulla mahdollisesti jopa miljoonille muille käyttäjille jaossa olevat musiikki, elokuva- ja kuvatiedostot”, kertoo toiminnanjohtaja Antti Kotilainen TTVK:sta. ”Ohjelma on apuväline, joka mahdollistaa ja helpottaa asiasta kiinnostuneita vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa siitä, mihin kotitietokonetta käytetään ja varmistua siitä, ettei koneelta jaeta lainvastaisesti tekijänoikeudellisesti suojattua aineistoa”, tähdentää Kotilainen.
Kolme yksinkertaista toimintoa
DFC etsii tietokoneelle asennettuja tiedostojenjako-ohjelmia ja auttaa poistamaan tai estämään ne. Tämä on yksinkertaisin vaihtoehto, kun käyttäjä haluaa käyttää tietokonettaan Internetissä turvallisesti ja laillisesti. Toisekseen ohjelma auttaa etsimään ja poistamaan “jaetuista” kansioista musiikki-, video- ja muut tiedostot, jotka on mahdollisesti jaettu lainvastaisesti ilman lupaa. Kolmanneksi ohjelma luo luettelon tietokoneen muissa osissa sijaitsevista musiikki-, video- ja kuvatiedostoista. DFC ei poista mitään ohjelmia tai tiedostoja automaattisesti, vaan ratkaisun mahdollisista esto- tai poistotoimista tekee aina koneen käyttäjä ja haltija.
DFC ei käräytä käyttäjäänsä poliisille eikä tekijänoikeuksia valvoville tahoille
DFC-ohjelman käyttäminen on luottamuksellista eikä sen käyttämisestä välity mitään tietoa tekijänoikeuksia valvoville tahoille. Ohjelma on ladattavissa maksutta osoitteista www.mpaa.org ja www.ifpi.org. Lisäksi lataussivustolle pääsee tarkoitusta varten erityisesti perustetun kotimaisen www.digitalfilecheck.fi -sivuston kautta, jossa on jo perustiedot ohjelman toiminnasta. Ennen varsinaisen ohjelman lataamista kuluttaja voi tutustua ohjelman toimintaan.
Suomessa IFPI:n edustajana toimivan Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n apulaisjohtaja Tommi Kyyrän mukaan ”ohjelman käyttäjäystävällisyyteen ja helppouteen on todella panostettu. Kansainväliset ja myös Suomen kokemukset osoittavat, että tämäntyyppiselle opastavalle ohjelmalle on tarvetta. Vaikka jo neljä viidestä lapsiperheestä tietää, että musiikkitiedostojen jakaminen Internetissä ilman lupaa on laitonta, niin todellisuudessa nuorten vanhemmilla näyttää kuitenkin harvemmin olevan tietoa, sitä mihin kotitietokonetta käytetään. Haluaisimme, että teoreettinen tieto toiminnan laittomuudesta ja konkreettinen tieto oman kotitalouden tietokoneen käytöstä vastaisivat toisiaan ja viedä näin eteenpäin Internetin vastuullista käyttöä”, painottaa Kyyrä. Niitä varten, jotka eivät syystä tai toisesta halua ladata ohjelmaa Internetistä, TTVK on hankkinut 10 000 CD-levyn painoksen ohjelmasta.
Tiedostojako-ohjelmien käyttö voi tuoda mukanaan myös tietoturvaongelmia. Tiedostoja kopioimalla tietokoneelle voi päätyä ns. spyware- ja adware-ohjelmia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Ohjelmien käyttö voi myös paljastaa tietokoneelle tallennettuja henkilökohtaisia tietoja muille käyttäjille “jaettujen” kansioiden kautta ja altistaa koneen viruksille ja muulle epätoivotulle aineistolle. Vertaisverkkojen kautta jaetaan myös paljon pornografista materiaalia musiikki tai elokuvatiedostoksi naamioituneena.
Sisältöteollisuus kamppailee useilla rintamilla
Elokuva- ja musiikkiala ponnistelevat laillisen verkkokaupan puolesta useilla eri rintamilla. Elokuva-ala on valistanut nuorisoa kansainvälisellä, elokuvateattereissa ja mm. MTV-musiikkikanavalla esitetyillä kahdella elokuvapiratismin vastaisella spotilla. Ääniteala on lähettänyt vertaisverkoissa luvatta musiikkia jakaville vertaisverkkojen omaa viestintätekniikkaa käyttäen varoitustekstejä toiminnan laittomuudesta. USA:n ulkopuolella näitä viestejä on lähetetty 10 maassa yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta. Suomessa viestejä on lähetetty yli 6 000 tammikuusta 2005 lukien.
Valistuksen ohella alat ovat turvautuneet myös käräjöintiin. USA:n Korkein oikeus antoi kesäkuussa ratkaisunsa Grokster-tapauksessa. Korkein oikeus vahvisti kolmivuotisen oikeusprosessin päätteeksi sen, että Grokster- ja StreamCast -vertaisverkko-ohjelmat kehittäneet yhtiöt ovat vastuussa ohjelmien käyttäjien tekemistä oikeudenloukkauksista. Oikeudenhaltijoiden voittokulku on jatkunut tämän jälkeenkin; ensin Australian liittovaltion tuomioistuin totesi syyskuussa Kazaa -vertaisverkko-ohjelman takana olevat ohjelmayhtiöt vastuulliseksi Kazaan avulla tehdyistä tekijänoikeusloukkauksista. Oikeus katsoi jutussa näytetyksi sen, että Kazaan omistavien yritysten olisi ollut mahdollista rajoittaa Kazaalla tehtäviä oikeudenloukkauksia. Yhtiöt olivat pitkään olleet tietoisia ohjelmalla tehtävistä oikeudenloukkauksista. Niiden intressissä ei kuitenkaan ollut loukkausten rajoittaminen. Yhtiöiden liikevaihto tulee lähinnä mainostuloista ja niiden talouden kan-nalta on parempi mitä enemmän niiden ohjelmaa käytetään luvattomaan tiedostojenjakoon. Australian tuomiota seurasi korealaisen Kuro-nimisen p2p-palvelun takana olevien tahojen tuomitseminen n. 90 000 $ korvauksiin ja kovimmillaan kolmen vuoden vankeusrangaistuksiin.
Ohjelmistoyritysten lisäksi ääniteala on käynnistänyt oikeustoimia myös luvatta musiikkia Internetissä jakavia vastaan. Kansainvälisesti yksittäisiä tiedostojenjakajia vastaan on nostettu syyskuusta 2003 lukien yhteensä 14 227 tutkintapyyntöä 12 maassa. ÄKT liittyi kannekampanjaan huhtikuussa, jolloin se jätti poliisille 28 tutkintapyyntöä. ÄKT:n Kyyrä toteaakin; ”tämän ohjelman avulla vanhemmat voivat ehkäistä tilanteita, joissa he tai heidän jälkikasvunsa joutuisivat mahdollisesti maksamaan merkittäviä korvauksia, johon tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston luvaton jakaminen voi johtaa. Uusia tutkintapyyntöjä poliisille tullaan varmuudella jättämään.”