Verkkosisällönjakopalvelut

Verkkosisällönjakopalvelut (luku 6a, artikla 17)

DSM-direktiivin ehkä kiistanalaisin artikla oli ns. arvokuiluartikla eli nykyinen 17 artikla. Tämä pitkä artikla on toimeenpantu uudella 6a-luvulla, joka sisältää pykälät 55a-55l §.

Käsillä olevassa sääntelyssä palvelun käyttäjillä tarkoitetaan yksityishenkilöitä, jotka tallentavat sisältöä verkkosisällönjakopalveluun. Sisältö voi olla kokonaan käyttäjien itsensä tekemää tai se voi koostua kokonaan tai osittain kolmansien tahojen tekijänoikeudella suojatuista teoksista. Direktiivissä ja tässä luvussa kyse on erityisesti sellaisesta käyttäjien palveluun tallentamasta sisällöstä, johon kohdistuu muille kuuluvia oikeuksia ja jonka käyttämiseen ei ole lupaa.
6a-luvun sääntelyä sovelletaan myös lähioikeussuojan kohteisiin, mukaan lukien teoskynnyksen alle jäävät tavanomaiset valokuvat. Sääntely ei kuitenkaan kata uutta 50§:n mukaista lehtikustantajan lähioikeutta.

Mikä on verkkosisällönjakopalvelu?

Verkkosisällönjakopalvelulla tarkoitetaan lain 55a §:ssä olevan määritelmän mukaan tietoyhteiskunnan palvelua, jonka päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on säilyttää suuri määrä käyttäjiensä palveluun tallentamia suojattuja teoksia, jotka palveluntarjoaja organisoi ja joita se markkinoi voitontavoittelua varten ja joihin se antaa yleisölle pääsyn. Määritelmän edellytykset ovat kumulatiivisia eli kaikkien kriteerien tulee täyttyä.

Käytännössä kyse on sosiaalisen median alustoista, kuten YouTube, Facebook, TikTok tai Instagram. Näiden ei ole aiemmin tarvinnut neuvotella teosten käytöstä oikeudenhaltijoiden kanssa. Lainmuutos velvoittaa ne hankkimaan luvat palveluissa välitettäville teoksille tai estämään niiden saatavuus, jos oikeudenhaltija niin haluaa eikä käyttö ole tekijänoikeuden rajoituksen tai käyttäjällä olevan luvan piirissä.

Verkkosisällönjakopalveluna ei pidetä sellaista palvelua, jolla on jokin muu päätarkoitus. Direktiivin johdantokappaleessa on esimerkkejä tällaisista palveluista, joita ovat mm. sähköiset viestintäpalvelut, yritystenväliset ja sellaiset pilvipalvelut, joihin kuluttajat voivat ladata sisältöä omaan käyttöönsä, sekä verkossa toimivat markkinapaikat. Lisäksi verkkosisällönjakopalvelun määritelmän ulkopuolelle jää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitys- ja jakoalustat sekä voittoa tavoittelemattomat koulutusalan, tieteellisten tietovarastojen tai verkkoensyklopedioiden kaltaiset palveluiden tarjoajat. Luettelo ei ole tyhjentävä.

Sääntelyä ei myöskään sovelleta palveluihin, joiden päätarkoituksena on harjoittaa tekijänoikeuspiratismia tai helpottaa sitä.

Palveluntarjoajan vastuu

DSM-direktiivin 64 johdantolauseen mukaan verkkosisällönjakopalvelun tarjoajat toteuttavat yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen, kun ne antavat yleisölle pääsyn käyttäjiensä palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin. Palveluntarjoaja on siten velvollinen hankkimaan luvan teosten käyttämiseen palvelussa kyseisiltä oikeudenhaltijoilta. Tämä ns. arvokuiluartiklan keskeisin kohta, johon palveluntarjoajan tekijänoikeudellinen vastuu perustuu, on toimeenpantu tekijänoikeuslain 55b §:ssä. Pykälässä vahvistetaan, että kun teoksia tallennetaan palveluun, palveluntarjoaja välittää teokset yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemaan aikana.

Pykälällä ei ole ollut tarkoitus poiketa direktiivissä määritellystä palveluntarjoajan vastuusta, vaikka se sanamuodoltaan siitä poikkeaakin. Sivistysvaliokunta toteaa mietinnössään (SiVM 22/2022vp), että opetus- ja kulttuuriministeriöstä saadun selvityksen mukaan 55b §:n sanamuoto vastaa olemassa olevan tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa -direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä valittua sanamuotoa ollen siten sisällöllisesti sama yleisölle välittäminen kuin DSM-direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus. Ehdotettu sanamuoto on sopusoinnussa sekä voimassa olevan tekijänoikeuslain, tietoyhteiskuntadirektiivin että DSM-direktiivin sisällisen velvoitteen kanssa. Edelleen sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan pykälä kattaa myös sisältöjen suoratoiston livenä.

Verkkosisällönjakopalveluissa tapahtuvaan teosten yleisölle välittämiseen ei siis sovelleta enää sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 184 §:n mukaista tietojen tallennuspalvelun vastuuvapautta, ja tästä on tehty myös tarvittava muutos kyseiseen lakiin. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain vastuuvapaussäännökset soveltuvat kuitenkin palveluntarjoajiin DSM-direktiivin 17 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, kun käyttäjän itsensä tekemä videosisältö rikkoo lakia jollain muulla tavoin.

Tekijänoikeudellisen vastuunsa vuoksi palveluntarjoajien ensisijainen velvollisuus on hankkia tarvittavat luvat palvelussa välitettäviin sisältöihin. Kun palveluntarjoaja on saanut tarvittavan luvan, kattaa se myös palvelun käyttäjien toimet, kun nämä tallentavat teoksia yleisölle välitettäväksi. Ammattimaista tai muuten kaupallista kanavaa pitävät joutuvat uudenkin lain mukaan hankkimaan itse luvat kanavallaan välitettäviin sisältöihin.

Kun palveluntarjoajalla ja tekijällä on sopimus käyttöluvista, on palveluntarjoajan annettava tekijälle tämän pyynnöstä tiedot teosten käytöstä palvelussa.

Ellei palveluntarjoajalla ole lupaa, on myös se vastuussa mahdollisesta tekijänoikeuden loukkauksesta. Palveluntarjoaja voi kuitenkin vapautua tästä vastuusta tietyin edellytyksin, joista säädetään tekijänoikeuslain 55c §:ssä.

Vastuusta vapautuminen

Vapautuakseen vastuusta tekijänoikeuden loukkauksesta palveluntarjoajan on tullut ensinnäkin toimia parhaansa mukaan saadakseen tarvittavat luvat. Tämän lisäksi palveluntarjoajan on toimittava parhaansa mukaan saatuaan tekijältä teosta koskevan esto- tai poistopyynnön.

Tekijällä tai hänen edustajallaan on uuden lain mukaan oikeus estää teostensa palveluun lataaminen ennakolta. Estopyynnön on sisällettävä palveluntarjoajan kannalta merkitykselliset ja tarvittavat tiedot. Kun tekijä on toimittanut tällaiset tiedot palveluntarjoajalle, on tällä velvollisuus toimia parhaansa mukaan huolellista ammatinharjoittamista koskevien toimialan korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti varmistaakseen, että pyynnön kohteena oleva teos tai teokset eivät pääse yleisön saataviin.

”Merkityksellisillä ja tarvittavilla tiedoilla” tarkoitetaan tietoja, joilla palveluntarjoaja voi tunnistaa tekijänoikeudella suojatun teoksen, kun sitä yritetään ladata palveluun, ja toteuttaa eston. Mitä nämä tiedot ovat ja missä muodossa, riippuu palvelusta ja välitettävien teosten tyypistä.

Kuten tähänkin mennessä, tekijällä on edelleen oikeus vaatia sellaisten teostensa poistoa palvelusta, jotka on jo ehditty ladata sinne. Saatuaan tekijältä riittävän perustellun ilmoituksen poistettavasta teoksesta on palveluntarjoajalla velvollisuus poistaa se palvelusta viipymättä. Uuden lain mukaan palveluntarjoajalla on lisäksi velvollisuus toimia parhaansa mukaan estääkseen poistetun teoksen tulevat lataukset palveluun.

Myös riittävän perustellun ilmoituksen on sisällettävä tarvittavat tiedot poistettavien teosten tunnistamiseksi.

DSM-direktiivin mukaan palveluntarjoajalle asetettavien velvoitteiden tulee olla oikeasuhtaisia ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Näin ollen 55c §:ssä säädetään myös seikoista, jotka on ainakin otettava huomioon arvioitaessa palveluntarjoajalle asetettujen velvoitteiden oikeasuhtaisuutta. Näitä ovat mm. palvelun tyyppi, yleisö ja koko sekä käyttäjien palveluun tallentamien teosten tyyppi, estoon soveltuvien keinojen saatavuus sekä niiden kustannukset palveluntarjoajalle.

Kun palveluntarjoaja estää tai poistaa jonkin sisällön, on sen ilmoitettava siitä viipymättä sisällön palveluun ladanneelle käyttäjälle.

Start-up palveluihin sovellettava poikkeus

Direktiivissä säädetään uusille palveluntarjoajille lievennyksiä velvoitteista tietyin edellytyksin. Nämä säännökset on toimeenpantu 55d §:ssä.

Nämä lievennykset soveltuvat, jos palveluntarjoajan palvelut ovat olleet yleisön saatavilla alle kolmen vuoden ajan ja sen vuosiliikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa. Tällaiset palveluntarjoajat on vapautettu ennakkoestovelvollisuudesta sekä poiston jälkeisestä tulevien latausten estämisestä. Palveluilla on kuitenkin velvollisuus tehdä parhaansa hankkiakseen luvat teosten välittämiseen ja poistaa viipymättä ne teokset, joista tekijä esittää riittävän perustellun poistopyynnön.

Teosten laillinen käyttö ja laillisen käytön varmistaminen

Palveluntarjoajan ja tekijän yhteistyö ei saa johtaa laillisten sisältöjen estämiseen. Tässä yhteydessä laillisella sisällöllä tarkoitetaan käyttäjän itsensä tekemää sisältöä, johon ei sisälly muiden tekemiä teoksia. Laillista sisältöä ovat myös teokset, joita käytetään jonkin tekijänoikeuden rajoituksen perusteella, joiden suoja-aika on päättynyt tai joiden käyttöön käyttäjällä itsellään on lupa. Palveluntarjoajalla on oltava käytännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan, että sen esto- ja poistotoimenpiteet eivät estä teosten laillista käyttöä.

Valitus- ja oikeussuojamekanismi

Palveluntarjoajalla on oltava käytössä tehokas ja nopea valitus- ja oikeussuojamekanismi teoksen estoa tai poistoa koskevan erimielisyyden varalta. Kun käyttäjä on valittanut palveluntarjoajalle estosta tai poistosta, varataan tekijälle tilaisuus tulla kuulluksi ja perustella kantansa valitukseen asianmukaisesti. Palveluntarjoajan on käsiteltävä valitus ilman aiheetonta viivytystä, ja teoksen eston tai poiston jatkamista tai teoksen palauttamista koskevan päätöksen täytyy olla palveluntarjoajalla ihmisen tekemän arvioinnin kohteena.

Infograafi: esto- ja poistomenettely verkkosisällönjakopalveluissa

Vaihtoehtoinen menettely erimielisyyksien ratkaisemiseksi

Palveluntarjoajan valitusmenettelyn ratkaisuun tyytymätön käyttäjä tai tekijä voi hakea tekijänoikeudellista erimielisyyttä koskevan ratkaisusuosituksen uudesta vaihtoehtoisesta menettelystä. Menettely on vapaaehtoinen eikä sido asianosaisia. Se on asianosaisille maksuton ja vaihtoehto varsinaiselle tuomioistuinmenettelylle sekä jo olemassa oleville vaihtoehtoisille riidanratkaisumenettelyille. Asian käsittely on summaarista ja siinä korostuu joutuisuusvaatimus, ja siksi menettely on kokonaan sähköinen. Annetut suositukset eivät ole valitus- tai täytäntöönpanokelpoisia, mutta ratkaisuun tyytymätön osapuoli voi viedä asian halutessaan vielä tuomioistuimeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää esteettömiä ja puolueettomia, tekijänoikeutta tuntevia asiantuntijoita menettelyssä käytettäväksi kolmen vuoden määräajaksi. Pyyntö käsitellä asia vaihtoehtoisessa menettelyssä toimitetaan internetin välityksellä ministeriöön, jossa virkamies jakaa saapuneet asiat sähköisesti asiantuntijoille. Ratkaisusuosituksen antaa yksi puolueeton tekijänoikeuden asiantuntija. Asia tulee käsitellä tasapuolisesti ja joutuisasti, ja käsittelyssä sovelletaan yleisiä välimiesmenettelyä ja sovittelua koskevia periaatteita. Jos asiaa ei sovita, asiantuntija antaa perustellun ratkaisusuosituksensa siitä, tuleeko teos estää, poistaa tai palauttaa palveluun. Ratkaisusuositus toimitetaan sähköisen järjestelmän kautta osapuolten lisäksi palveluntarjoajalle sekä arkistoitavaksi ministeriöön. Palveluntarjoajilla ei ole velvollisuutta osallistua menettelyyn.

Asianosaisten omia tai mahdollisia asiamiehen tai avustajan kuluja lukuun ottamatta menettelyn kustannukset maksetaan valtion varoista.

Asianosaisilla on koska tahansa estosta tai poistosta alkavan valitusmenettelyn aikana oikeus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lainsäädännön tarjoamat muut oikeussuojakeinot, kuten esimerkiksi oikeus nostaa vahingonkorvauskanne, on myös kaikkien osapuolten käytettävissä.

Verkkosisällönjakopalveluita koskevan 6a luvun lopuksi todetaan, ettei tekijän tai käyttäjän oikeuksista tai palveluntarjoajan velvollisuuksista voida poiketa sopimuksilla.