Usein kysytyt kysymykset

UKK

Usein kysytyt kysymykset

1. Mikä on DSM-direktiivi?

DSM-direktiivi on kutsumanimi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla 17.4.2019 annetulle direktiiville (EU) 2019/790. DSM-direktiivi tuli sisällyttää osaksi jäsenmaiden lainsäädäntöä 7.6.2021 mennessä.

2. Mitä tarkoittaa arvokuilu / value gap?

Arvokuilu on musiikkialan käyttöön ottama termi, jolla viitataan suureen eroon musiikin sisältöpalveluiden, kuten Spotifyn, ja YouTuben musiikin käytöstä oikeudenhaltijoille maksamaan korvaukseen. Maailman suosituin musiikkipalvelu YouTube, jolla oli vuonna 2014 yli miljardi kävijää kuukaudessa, maksoi oikeudenhaltijoille korvauksia vain murto-osan siitä, mitä lisensoidut musiikin sisältöpalvelut.

YouTuben ja vastaavien toiminta perustui sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin (EY) 2000/31 mukaiseen alustapalveluiden vastuuvapauteen, mistä syystä niillä ei ollut velvollisuutta neuvotella korvauksista oikeudenhaltijoiden kanssa. Tosiasiassa palveluissa oli kuitenkin kyse liiketoiminnasta, jossa välitettiin suojattuja sisältöjä yleisön saataville. Oikeudenhaltijat vaativat EU-lainsäätäjää korjaamaan tilanteen. Komissio esittikin vuonna 2016 antamassaan DSM-direktiiviehdotuksessa, että YouTube ja vastaavat palvelut ovat jatkossa verkkosisällönjakopalveluita, joiden tulee lisensoida palveluissaan välitetyt teokset.

3. Vaikuttiko lobbaus DSM-direktiivin lopputulokseen?

Eri intressitahojen edunvalvonta, mitä lobbaus tarkoittaa, on virallinen osa EU:n lainsäädäntöprosessia. Edunvalvonnasta kerätään tietoja avoimuusrekisteriin. DSM-direktiiviä lobattiin paljon sekä oikeudenhaltijoiden että alustapalveluiden puolelta; mediassa nousi kuitenkin eniten esiin eri kansalaisjärjestöjen lobbaus. Pääosin kansalaisjärjestöjen vaatimuksesta esimerkiksi yllä mainittuun arvokuiluartiklaan, silloiseen 13 artiklaan, tehtiin useita sananvapautta ja käyttäjien oikeusturvaa vahvistavia lisäyksiä. Myös muualle direktiiviin tuli tekijänoikeutta alkuperäisestä ehdotuksesta kaventavia muutoksia. EU-tuomioistuin katsoi 26.4.2022 antamassaan ns. Puola-tuomiossa (C-401/19), että arvokuiluartiklassa eri perusoikeudet (tekijänoikeus, sananvapaus ja elinkeinonvapaus) ovat tasapainossa.

4. Tehtiinkö lainmuutokset konsulttityönä?

DSM-direktiivi (EU) 2019/790 ja verkkolähetysdirektiivi (EU) 2019/789 tuli sisällyttää osaksi Suomen lainsäädäntöä 7.6.2021 mennessä. Hallituksen esityksen valmistelua varten nimettiin opetus- ja kulttuuriministeriöstä vastuuvirkamies. Lisäksi asetettiin työryhmä, johon kuului virkamies neljästä eri ministeriöstä. Opetus- ja kulttuuriministeriö palkkasi ulkopuolisen konsultin avustamaan lainvalmistelua hallituksen esityksen luonnoksesta järjestetyn lausuntomenettelyn jälkeen. Alun perin nimetty valmistelija siirtyi toisiin tehtäviin, ja ministeriö nimitti uuden vastuuvirkamiehen. Tämän lisäksi jatkovalmisteluun osallistuivat muutkin ministeriön tekijänoikeusyksikön virkamiehet. Ulkopuolinen konsultti oli eläkkeelle siirtynyt ministeriön tekijänoikeusyksikön entinen johtaja ja kansainvälisesti arvostettu tekijänoikeuden asiantuntija.

5. Oliko lainvalmistelu puolueellista?

Jatkovalmistelun tuloksena syntynyt hallituksen esitys erosi joiltain osin suuresti hallituksen esityksen luonnoksesta. Erityisesti verkkolähetysdirektiivin (EU) 2019/789 toimeenpanon osalta mm. kaapelioperaattorit pitivät esitystä niille epäedullisempana, minkä ICT-alan edunvalvontajärjestö FiCom katsoi johtuvan lainvalmistelun apuna käytetyn konsultin puolueellisuudesta ja kanteli asiasta oikeuskanslerille. Samoin Electronic Frontier Finland (EFF) kanteli konsultin roolista oikeuskanslerille. Puolueellisuusväitettä perusteltiin mm. sillä, että konsultti oli antanut tekijänoikeusjärjestö Kopioston ja Telian välisessä riita-asiassa Kopioston näkemystä tukevan asiantuntijalausunnon. Lausunto oli annettu lähes kolme vuotta aiemmin 3.5.2019 mutta riita-asia oli edelleen vireillä korkeimmassa oikeudessa.

Oikeuskansleri totesi, että ”lainvalmistelu kuuluu ministeriöiden ydintehtäviin eikä sitä tule pääsääntöisesti ulkoistaa”. Näin ollen hän piti ”ministeriön menettelyä konsultin käyttämisessä hallituksen esityksen jatkovalmistelussa ongelmallisena.”
Oikeuskansleri ei todennut lainvalmistelun olleen puolueellista mutta totesi, että ”ulkopuolisille on perustellusti saattanut syntyä epäilys virkatoiminnan täyttä puolueettomuutta ja objektiivisuutta kohtaan, kun otetaan huomioon muutettavan tekijänoikeuslain kanssa ajallisessa ja asiallisessa yhteydessä oleva konsultin antama asiantuntijalausunto vireillä olevassa oikeudenkäynnissä sekä konsultin tosiasiallinen rooli lainvalmistelussa. Lainvalmistelun riippumattomuuden ja objektiivisuuden turvaaminen on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa esiintyy huomattavia intressien ristiriitoja.”

Oikeuskanslerin päätökseen voi tutustua täällä: https://oikeuskansleri.fi/-/konsultin-kayttaminen-hallituksen-esityksen-valmistelussa

6. Miksi hallituksen esitys oli niin erilainen kuin syksyllä 2021 lausunnoille julkaistu luonnos?

Runsaan ja kriittisen lausuntopalautteen vuoksi ministeriön ylin johto ohjeisti keskittymään jatkovalmistelussa vain siihen, mikä oli välttämätöntä direktiivien toimeenpanemiseksi. Tähän linjaukseen vaikutti myös se, että Suomi oli jo myöhässä toimeenpanossa. Esitykseen verrattuna luonnos oli sisältänyt direktiivien osalta paljon sellaisia kansallisia ratkaisuja, joita direktiivit eivät edellyttäneet, ja myös joitakin täysin direktiivien ulkopuolisia asioita, jotka karsittiin pois jatkovalmistelussa näyttelijöiden oikeuksien laajentamista lukuun ottamatta. Jatkovalmistelussa pyrittiin myös yhteneväiseen tulkintaan Ruotsin ja Tanskan toimeenpanon kanssa. DSM-direktiivin 5, 15 ja 17 artiklojen toimeenpano kirjoitettiin lähes kokonaan uusiksi. Myöhemmin annetussa täydentävässä hallituksen esityksessä huomioitiin 17 artiklan osalta lisäksi vielä EU-tuomioistuimen antama ns. Puola-tuomio (C-401/19).

7. Mistä syystä syksyllä 2021 julkaistua esitysluonnosta kritisoitiin?

Luonnoksesta annettiin 230 lausuntoa. Hallituksen esityksen mukaan kulttuuriperintölaitokset, kansalaisjärjestöt sekä kuluttajat olivat pääosin tyytyväisiä, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusalan organisaatiot kaikkein tyytyväisimpiä. Joidenkin kohtien osalta lausunnot olivat melko neutraaleja. Lausunnonantajista kuitenkin suurin osa suhtautui luonnoksessa esitettyihin lainmuutoksiin melko kriittisesti. Yleisellä tasolla erityisesti oikeudenhaltijat kritisoivat luonnoksessa esitettyjä kansallisia ratkaisuja, joita direktiivit eivät edellyttäneet ja joita pidettiin joiltain osin direktiivien ja kansainvälisten sopimusten vastaisina. Lisäksi kritisoitiin voimakkaasti luonnoksessa esitettyjä direktiivien ulkopuolisia asioita, jotka tulivat ainakin oikeudenhaltijoille täysin yllätyksenä ilman että muutosehdotuksista olisi kuultu sidosryhmiä tai tehty vaikutusarviota. Oikeudenhaltijat katsoivat myös yleisesti, ettei esitys täyttänyt DSM-direktiivin tavoitteita vaan aiheutti joiltain osin täysin päinvastaisia tuloksia. Verkkosisällönjakopalveluita koskevan 17 artiklan osalta oikeudenhaltijoiden kritiikki esitykselle oli erityisen kovaa. Merkittävin vastustus johtui siitä, ettei luonnoksessa seurattu direktiivin rakennetta eikä säädetty artiklassa keskeistä palveluntarjoajan lähtökohtaista vastuuta yleisölle välittämisestä; tämä oli välttämätöntä, jotta velvoite neuvotella oikeuksista syntyisi. Lisäksi luonnoksesta puuttui artiklan mukainen vastuuta ja vastuusta vapautumista koskeva menettely. TTVK toi lausunnossaan esiin, ettei luonnos olisi myöskään toiminut käytännössä.

Kaikki lausunnot ovat luettavissa täältä: https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM018:00/2019

8. Olisiko syksyllä 2021 julkaistu esitysluonnos ollut parempi?

Ymmärrettävästi luonnos oli parempi niiden tahojen mielestä, jotka pitivät hallituksen esitystä itselleen epäedullisempana. Hallituksen esityksen katsottiin kuitenkin pääosin olevan direktiivien mukainen. Erityisesti 17 artiklan (arvokuiluartikla) osalta luonnos oli joidenkin mielestä parempi siksi, että siinä painotettiin sananvapautta ja käyttäjien oikeuksia enemmän kuin direktiivissä. Ministeriön mukaan EU-tuomioistuimen artiklasta antama tulkinta asetti rajat toimeenpanolle eikä mahdollistanut perusoikeuksien painottamista direktiivistä poiketen.

9. Mikä on verkkosisällönjakopalvelu?

Verkkosisällönjakopalvelulla tarkoitetaan laissa olevan määritelmän mukaan tietoyhteiskunnan palvelua, jonka päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on säilyttää suuri määrä käyttäjiensä palveluun tallentamia suojattuja teoksia, jotka palveluntarjoaja organisoi ja joita se markkinoi voitontavoittelua varten ja joihin se antaa yleisölle pääsyn.

Käytännössä kyse on sosiaalisen median alustoista, kuten YouTube, Facebook, TikTok tai Instagram. Näiden ei ole aiemmin tarvinnut neuvotella teosten käytöstä oikeudenhaltijoiden kanssa. Lainmuutos velvoittaa ne hankkimaan luvat palveluissa välitettäville teoksille tai estämään niiden saatavuus, jos oikeudenhaltija niin haluaa eikä käyttö ole tekijänoikeuden rajoituksen tai käyttäjällä olevan luvan piirissä.

Verkkosisällönjakopalveluna ei pidetä sellaista palvelua, jolla on jokin muu päätarkoitus. Direktiivin johdantokappaleessa on esimerkkejä tällaisista palveluista, joita ovat mm. sähköiset viestintäpalvelut, tietynlaiset pilvipalvelut ja verkossa toimivat markkinapaikat.

Sääntelyä ei myöskään sovelleta palveluihin, joiden päätarkoituksena on harjoittaa tekijänoikeuspiratismia tai helpottaa sitä.

10. Millä tavoin YouTuben käyttö muuttuu?

YouTubesta videoita katsovan näkökulmasta käyttö ei muutu mitenkään. Palveluun videoita lataavan asema paranee, kun palveluntarjoaja velvoitetaan hankkimaan luvat palvelussa välitettäville sisällöille; palveluntarjoajan lupa kattaa myös käyttäjän toimet. Mikäli lupaa ei ole ja palveluun ladattava video estetään tai poistetaan, on videon lataajalla uuden lain myötä myös enemmän oikeusturvakeinoja käytettävissään. Palveluntarjoajalle tehdyn valituksen lisäksi hän voi viedä asian kustannuksitta ulkopuoliseen riidanratkaisumenettelyyn.

Ammattimaista tai muuten kaupallista Youtube-kanavaa pitävät joutuvat uudenkin lain mukaan hankkimaan itse luvat kanavallaan välitettäviin sisältöihin.

11. Saanko ladata mitä vaan YouTubeen?

YouTube ja vastaavat palvelut on tarkoitettu sellaisten videoiden jakamiseen, joihin käyttäjillä on oikeudet (esim. artistien oma YouTube-kanava) tai jotka he ovat itse luoneet (user generated content, UGC). Käyttöehdoissa kielletään edelleen jakamasta kolmansien tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä, joiden yleisölle välittämiseen käyttäjällä ei ole lupaa, tai joiden käyttö ei ole jonkin tekijänoikeuden rajoituksen piirissä. Tästä huolimatta YouTubessa on runsaasti luvatta jaossa tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä. Lakimuutoksella palveluntarjoaja velvoitetaan sopimaan oikeudenhaltijoiden kanssa luvista palveluissa välitettyihin sisältöihin. Silloin kun palveluntarjoajalla on lupa tiettyyn sisältöön, kattaa se myös käyttäjän toimet. Jos palveluntarjoajalla ei ole lupaa hankittuna johonkin sisältöön, on vastuu sen yleisölle välittämisestä myös palveluntarjoajalla, ellei tämä tee laissa säädettyjä toimia pääsyn estämiseksi sisältöön tai sen jälkikäteiseen poistoon palvelusta.

Lakimuutoksella säädetään palveluntarjoajan tekijänoikeudellisesta vastuusta suhteessa oikeudenhaltijoihin. Käyttäjä hyötyy tästä, koska palveluntarjoajan lupa kattaa myös käyttäjän toimet, jotka muuten olisivat olleet tekijänoikeutta loukkaavia. Lakimuutoksella ei kuitenkaan muuteta tekijänoikeuden perusteita: tekijällä on edelleen yksinoikeus teoksen jakamiseen YouTuben kaltaisissa palveluissa. Kolmansien tekijänoikeudella suojatun sisällön jakaminen YouTubessa edellyttää lupaa oikeudenhaltijalta, ellei käyttö ole tekijänoikeuden rajoituksen piirissä. Jatkossa useimmissa tapauksissa tuo lupa on myönnetty palveluntarjoajalle. Myös tekijänoikeuden rajoituksia on lainmuutoksella laajennettu kattamaan yleisimmät teosten hyödyntämistilanteet tällaisissa palveluissa. Teoriassa käyttäjä on myös itse vastuussa tekijänoikeuden loukkauksesta, mikäli palveluntarjoajallakaan ei ole lupaa teoksen yleisölle välittämiseen. Käytännössä vastuun kohdistaminen tekijänoikeuden loukkauksen perusteella käyttäjään tulee varmasti olemaan äärimmäisen harvinaista. Sen voisi ajatella tulevan lähinnä kysymykseen tilanteessa, jossa käyttäjä lataa YouTubeen piraattilähteistä vielä julkaisemattomia teoksia (ns. ennakkovuotoja).

On kuitenkin hyvä muistaa, että lakimuutos koskee ainoastaan tekijänoikeudellista vastuuta. Palvelun käyttäjä vastaa itse edelleen kaikista muista lainvastaisista sisällöistä, kuten kunnianloukkaus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan jne.

12. Saanko käyttää YouTubea opetuksessa?

Uudessa tekijänoikeuslain 14a §:ssä säädetään teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen. Jos lupaa teoksen käytölle ei ole lainkaan tarjolla tai helposti saatavilla, julkistetun teoksen saa saattaa opetustoiminnassa yleisön saataviin edellyttäen, että teoksen käyttö tapahtuu tietylle rajatulle henkilöpiirille tai suojatussa sähköisessä ympäristössä.

Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan nimenomaisesti tämän mahdollistavan YouTuben kaltaisissa suoratoistopalveluissa vapaasti saatavilla olevien videoiden suoratoiston opetuksen havainnollistamiseksi. YouTubea saa siis käyttää opetuksen havainnollistamiseen. On hyvä huomata, että havainnollistaminen on siteeraamiseen verrattavaa käyttöä. Teoksen, esimerkiksi YouTube-videon, käytöllä tulee siten olla jokin yhteys opetettavaan asiaan.

On hyvä huomata, että opetuksen havainnollistamiseksi saa esittää ainoastaan osia tai otteita teoksesta, ei kokonaisia teoksia. Lainkohta ei mahdollista kokonaisten tv-ohjelmien tai elokuvien esittämistä YouTubesta. Näiden esittämiseen käyttölupaa voi tiedustella Kopiostosta tai M&M Viihdepalvelusta (Elokuvalisenssi).

Lyhyen teoksen esittäminen kokonaan opetuksen havainnollistamiseksi voi kuitenkin joskus olla perusteltua, esimerkiksi opetusta varten tehtyjen valistusvideoiden osalta.

13. Saanko tehdä parodiaa jatkossa mistä vaan?

EU-tuomioistuimen mukaan parodia on EU-oikeuden itsenäinen käsite, jota tulee tulkita yhdenmukaisella tavalla unionin alueella. Parodia sallitaan tekijänoikeuden rajoituksena osana ilmaisun- ja sananvapautta. Tuomioistuimen mukaan ilmaisunvapaudelle on kuitenkin omat rajoituksensa esimerkiksi silloin, jos ilmaisulla välitetään viesti, joka on ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan syrjinnän kiellon periaatteen kanssa. Tällöin alkuperäisen teoksen tekijällä tai tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää teoksensa tai tavaramerkkinsä yhdistäminen syrjivään viestiin.

Tekijänoikeuden rajoituksen piirissä olevana sallittuna parodiana ei siten voida pitää sellaista parodiaa tai karikatyyriä, joka on sukupuolta, etnistä alkuperää, uskonnollista vakaumusta tai muulla tavoin syrjivä tai loukkaava.

Sen sijaan parodian ei tarvitse olla hyvän tavan mukaista ollakseen sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Näin ollen myös joidenkin mielestä alatyyliset parodiat sallitaan, kunhan ne eivät sisällä syrjivää viestiä.

14. Mitä on parodia?

Parodian eli ivamukaelman tunnusmerkkeinä tekijänoikeuden näkökulmasta on se, että sillä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Parodian ei tarvitse olla omaperäinen päästäkseen rajoituksen piiriin eikä kohteena tarvitse olla alkuperäinen teos; teoksen lähdettä ei myöskään tarvitse mainita.

Parodia on sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Meemien katsotaan usein kuuluvan parodian alaan.

15. Mikä on meemi?

Tekijänoikeudellisessa kontekstissa meemeillä tarkoitetaan internetissä leviäviä humoristisia tai ajankohtaisia ilmiöitä kommentoivia kuvia, videoita, gif-animaatioita tai muuta aineistoa. Niiden valmistamiseen käytetään teosta tai sen osaa, joko sellaisenaan tai muokattuna. Meemit voivat olla yksinkertaisesti vain viestinnällisiä tehostekeinoja esimerkiksi tunnetilan ilmaisussa, mutta ne voivat olla myös osa yhteiskunnallista keskustelua. Meemit voidaan ymmärtää myös nettihuumorin alalajina ja sellaisenaan niiden huumori on sukua esimerkiksi poliittisille pilapiirroksille.

Meemien on perinteisesti katsottu olevan sallittuja tekijänoikeuden rajoitusten, useimmiten parodian, nojalla. DSM-direktiivin säätämisen yhteydessä painotettiin meemien sallimisen tärkeyttä osana kansalaisten ilmaisun- ja sananvapautta.

16. Mikä on pastissi?

Pastissilla tarkoitetaan mukaelmaa tai yhdistelmäteosta, joka jäljittelee aiemman tekijän tai teoksen tyyliä. Lopputuloksena voi olla uusi omaperäinen teos, joka saa suojaa taiteellisena teoksena, mikäli teoskynnys ylittyy. Vaikka teoskynnys ei ylittyisikään, pastissi on sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Pastissi on yleisintä kuvataiteessa, mutta mahdollista myös kirjallisuuden, elokuvan ja musiikin alalla.

Pastissi eroaa parodiasta siten, ettei siinä tarvitse olla humoristista tai pilailupyrkimystä. Pastissikin voi kuitenkin olla kantaaottava, irvaileva ja humoristinen, ja tällöin se voidaan katsoa sekä pastissiksi että parodiaksi.

Alkuperäisen teoksen ja pastissin välinen ero on yleensä havaittavissa, vaikka se olisi vähäinen. Pastissi ei kuitenkaan ole plagiaatti, koska se on selvästi alkuperäisen teoksen mukaelma kopion sijaan. Rikollisessa tarkoituksessa valmistetut taideväärennökset eivät myöskään ole pastisseja.

17. Mikä on karikatyyri?

Karikatyyri on liioiteltu tai yksinkertaistettu humoristinen kuva, jota kutsutaan myös pilapiirrokseksi tai pilakuvaksi. Karikatyyrillä kiinnitetään tarkoituksellisesti huomiota kohteena olevan henkilön ominaisuuteen tai toimintaan. Poliittiset pilapiirrokset, joissa irvaillaan henkilön poliittiselle toiminnalle tai otetaan kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, ovat tyyppiesimerkkejä karikatyyristä. Toisaalta niitä voivat olla myös katutaiteilijoiden hauskat mallin ulkonäköä ylikorostavat muotokuvat. Karikatyyri voikin siten olla sekä poliittinen että epäpoliittinen.

Karikatyyri on sallittu tekijänoikeuden rajoituksena.

18. Millainen on kustantajien uusi lähioikeus?

Lehtijulkaisun kustantajalla on yksinomainen oikeus määrätä julkaisustaan valmistamalla siitä kappaleita ja välittämällä sitä yleisölle ansiotarkoituksessa. Oikeutta ei sovelleta yksittäisten käyttäjien lehtijulkaisun yksityiseen tai ei-kaupalliseen käyttöön, hyperlinkkeihin tai lehtijulkaisun yksittäisiin sanoihin tai hyvin lyhyisiin otteisiin. Kustantaja saa siis kieltää julkaisunsa käytön kokonaan tai sen sisältämien yksittäisten teosten osalta ja vaatia korvausta jo tapahtuneesta käytöstä. Suoja-aika on kaksi vuotta siitä, kun lehtijulkaisu julkaistiin.

Kustantaja ei voi vedota oikeuteensa ja kieltää julkaisunsa sisältämän sellaisen yksittäisen teoksen käyttöä, jonka käyttöön tekijä on antanut luvan, ellei kustantajalla ole teokseen yksinoikeutta. Myöskään sellaisen yksittäisen teoksen käyttöä ei voida kieltää, jonka suoja-aika on päättynyt.

19. Miten näyttelijöiden asema muuttuu?

Kuvatallenteella esiintyvän esittävän taiteilijan, eli useimmiten näyttelijän tai tanssijan, asema parani lainmuutoksella huomattavasti. Heidän yksinoikeutensa kattaa nyt myös tallenteen esittämisen läsnä olevalle yleisölle, esimerkiksi elokuvateatterissa, ja tallenteen käyttämisen lähetystoiminnassa, esimerkiksi televisiossa. Näyttelijöiden oikeudet ovat nyt saman laajuiset kuin muusikoiden oikeudet. Suoja-aika on musiikkitallenteiden osalta kuitenkin kuvatallenteita pidempi.