Rajoitukset
Tekijänoikeuden rajoitukset
Tekijän taloudellista yksinoikeutta on rajoitettu monissa tapauksissa käytännön tarpeiden, painavien yhteiskunnallisten syiden tai erityisryhmien hyväksi. Tarkkaan määritellyt tekijänoikeuden rajoitukset ja poikkeukset koskevat muun muassa kirjastoja, arkistoja ja museoita, opetustoimintaa, tutkijoita, lehdistön lainausoikeutta, teosten yksityistä käyttöä, sitaatteja ja teosten valmistamista vammaisille. Yksityiskohtaisempaa tietoa tekijänoikeuden rajoituksista löytyy Tekijänoikeuslain 2. luvusta.
Tekijänoikeuden suoja-ajan päätyttyä teoksia saa pääsääntöisesti käyttää vapaasti.
Yksityinen kopiointi ja tekniset suojaukset
Tekijänoikeuslain mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kopion yksityistä käyttöä varten. Oikeuskirjallisuudessa muutaman kappaleen on todettu tarkoittavan 2–4 kappaletta. Yksityistä käyttöä on valmistaminen omaan yksityiseen käyttöön sekä esimerkiksi perheen ja läheisen ystäväpiirin tarpeisiin. Yksityistä käyttöä varten valmistettua kopiota ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.
Käytettäessä teoksia tekijänoikeuden rajoitussäännöksen nojalla tulee käytettävän teoksen olla laillinen teoskappale. Laillisia lähteitä teoskappaleille ovat mm. kaupoissa myytävät, kirjastoista lainattavat tai lahjaksi saadut tallenteet sekä normaalit radio- ja TV-lähetykset. Laillisia teoskappaleita voi valmistaa myös oikeudenhaltijoiden lisensoimista sisältöpalveluista näiden käyttöehtojen puitteissa. Laittomia lähteitä ovat esimerkiksi piraattitallenteet ja vertaisverkoissa tai muualla Internetissä luvatta jaetut teokset.
Jos tallenteessa on oikeudenhaltijan asettama tehokas tekninen suojaus, sitä ei kuitenkaan saa kiertää yksityistä kopiointia varten. Tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä tarkoitetaan tekniikkaa, joka tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estää tai rajoittaa teoksiin ilman oikeudenhaltijan lupaa kohdistuvia tekoja (esimerkiksi teosten kopioimista) ja jolla tavoiteltu suoja saavutetaan. Esimerkiksi CD-, DVD- tai Blu-ray-levyissä mahdollisesti olevia tehokkaita kopiosuojauksia ei saa purkaa teoksen kopioimista varten. Tehokasta teknistä suojausta ei yleensä voi kiertää vahingossa, vaan sen kiertäminen vaatii erillisen toimenpiteen.
Laki kieltää myös sellaisten laitteiden tai tuotteiden valmistamisen, levittämisen ja maahantuonnin, jotka mahdollistavat tehokkaan teknisen suojauksen kiertämisen lain vastaisesti tai jotka helpottavat tällaista kiertämistä. Myöskään sellaisia palveluja ei saa tarjota, jotka mahdollistavat tai helpottavat suojauksen kiertämistä. Laki ei estä salaustekniikoiden tutkimusta, kehitystä eikä normaalia keskustelua suojauksista ja niiden purkamisesta. Kiellettyä on sen sijaan kaupallinen tai organisoitu suojausten purkuohjeiden tarjoaminen. Pelkän tiedon antaminen suojausten purkamisesta ystävälle esimerkiksi sähköpostitse ei ole kiellettyä.
Tietokoneohjelmia tai -pelejä ei saa kopioida. Niistä saa ottaa vain laillisen käytön vaatiman varmuuskopion, ellei lisenssi muuta erityisesti salli.
Tekijänoikeuslain mahdollistamaa oikeutta yksityiseen kopiointiin on mahdollista rajoittaa sopimuksin. Kielto kopioida teosta yksityiseen käyttöön perustuu tällöin tekijänoikeuslain sijasta sopimukseen. Esimerkiksi monen laillisen suoratoistopalvelun käyttöehdot kieltävät sisällön lataamisen palvelusta omalle koneelle.
Tekstin- ja tiedonlouhinta
Tekijänoikeuslakiin vuonna 2023 lisätyllä uudella rajoituksella sallitaan teoksen kappaleiden valmistaminen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten. Rajoitus jakautuu yleiseen, mitä tahansa tarkoitusta varten tapahtuvaan tiedonlouhintaan, ja erityiseen, tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvaan tiedonlouhintaan.
Tekstin- ja tiedonlouhinnalla tarkoitetaan automaattista analyysitekniikkaa, jonka tarkoituksena on analysoida digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä ja dataa tietojen tuottamiseksi. Tiedot voivat olla esimerkiksi malleja, suuntauksia tai korrelaatioita. Louhintaa voidaan toteuttaa myös yrityksissä ja ansiotarkoituksessa.
Kaikessa tekstin- ja tiedonlouhinnassa edellytyksenä on, että teokseen on laillinen pääsy. Laillisella pääsyllä tarkoitetaan sitä, että teos tai muu suojattu aineisto on saatavilla oikeudenhaltijan luvalla tai vapaasti internetissä ilman, että pääsyä siihen on rajoitettu. Laillinen pääsy voi olla myös tilaukseen tai muuhun hankintasopimukseen perustuva; esimerkiksi maksumuurin takana olevaa sisältöäkin voi siten lähtökohtaisesti louhia rajoitussäännöksen nojalla.
Yleisen tiedonlouhinnan perusteella se, jolla on laillinen pääsy teokseen, saa valmistaa siitä kappaleita ja säilyttää ne yksinomaan tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, ellei oikeudenhaltija ole pidättänyt tätä oikeutta sopimuksin tai teknisesti. Verkkoympäristössä olevan sisällön osalta oikeuden voi pidättää ainoastaan koneluettavassa muodossa eli esimerkiksi metadatassa tai digitaalisessa muodossa olevissa käyttöehdoissa.
Tutkimusorganisaatiot ja kulttuuriperintölaitokset, jotka valmistavat teoksen kappaleita tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, saavat myös säilyttää niitä tieteelliseen tutkimukseen, mukaan lukien tutkimuksen myöhempää todentamista varten eli käytännössä pysyvästi. Tällöin teoksen kappaleet saavat olla vain siihen oikeutettujen saatavilla. Tästä oikeudesta ei voida poiketa sopimuksella eli oikeudenhaltija ei voi estää eikä rajoittaa sitä. Tieteelliseen tarkoitukseen tapahtuvasta tiedonlouhinnasta tekijällä ei ole myöskään oikeutta korvaukseen.
Sitaatit
Tekijänoikeuslaki sallii hyvän tavan mukaisten sitaattien eli lainauksien tekemisen julkistetuista teoksista tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Edellytyksiä sallitulle sitaatille on kolme: 1) teoksen täytyy olla julkistettu, 2) siteeraamisen tulee tapahtua hyvän tavan mukaisesti ja 3) vain tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Teos on julkistettu silloin, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin.
Hyvän tavan mukainen siteeraaminen edellyttää, että tekijä, teos ja lähde mainitaan siinä laajuudessa kuin hyvä tapa vaatii ja tässä voi tukeutua mm. alalla yleisesti vallitsevaan käytäntöön. Hyvän tavan mukaisuuden katsotaan edellyttävän myös sitä, että lainattava teos erottuu omasta teoksesta. Hyvän tavan mukaisena ei pidetä sitaattien eli lainausten käyttöä mainos- tai markkinointi tarkoituksiin. Sitaatilla tulee olla myös asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään ja tätä vaatimusta kutsutaan myös vetoamisfunktioksi. Sitaatin tulee selkeyttää, havainnollistaa tai taustoittaa sitaattia käyttävää teosta tai siinä esitettyä arvostelua. Sitaattioikeutta ei voida käyttää tekstin kuvittamiseen tai siihen, että sillä lisätään oman teoksen kiinnostavuutta.
Tarkoituksen edellyttämää laajuutta koskeva edellytys rajoittaa sallitun sitaatin pituutta. Siteeraaminen on sallittua vain lainauksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tarkoituksen edellyttämän laajuuden arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti, eikä siihen ole olemassa yleispätevää linjausta. Koko teoksen lainaaminen ei yleensä mene sallitun sitaatin piiriin. Jonkinlaisena lähtökohtana voidaan pitää sitä, että lainattava teos ei saa muodostaa merkittävää osaa lainaavan teoksen kokonaisuudessa.
Sitaattioikeuden käyttämistä ei ole säännöksen sanamuodon mukaan rajoitettu tiettyyn teoslajiin tai tiettyyn tekniikkaan, vaan periaatteessa kaikkia teoslajeja voidaan siteerata siteeraukseen soveltuvilla tekniikoilla, mikäli lainaaminen tapahtuu hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Parodia, pastissi ja karikatyyri
Parodiaa on Suomessa pidetty sallittuna, jos se on ollut vapaan muuntelun tuloksena syntynyt itsenäinen teos. Vuonna 2023 tekijänoikeuslakiin tulleen uuden rajoituksen myötä parodia, karikatyyri ja pastissi ovat nyt pakollisia rajoituksia ilman vaatimusta itsenäisen teoskynnyksen ylittämisestä. Rajoituksessa on huomioitava laillisen lähteen vaatimus.
Parodian eli ivamukaelman tunnusmerkkeinä tekijänoikeuden näkökulmasta on se, että sillä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Parodian ei tarvitse olla omaperäinen tai muodoltaan sellainen, että sitä ei voida yhdistää alkuperäisen teoksen tekijään. Parodialta ei myöskään edellytetä, että se kohdistuu alkuperäiseen teokseen, tai että alkuperäinen teos mainitaan lähteenä.
EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tekijänoikeuden rajoituksen piirissä olevana sallittuna parodiana ei voida kuitenkaan pitää sellaista parodiaa tai karikatyyriä, joka on sukupuolta, etnistä alkuperää, uskonnollista vakaumusta tai muulla tavoin syrjivä tai loukkaava.
Sen sijaan parodian ei tarvitse olla hyvän tavan mukaista ollakseen sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Näin ollen myös joidenkin mielestä alatyyliset parodiat sallitaan, kunhan ne eivät sisällä syrjivää viestiä.
Meemien on perinteisesti katsottu olevan sallittuja tekijänoikeuden rajoitusten, useimmiten parodian, nojalla.
Karikatyyri on liioiteltu tai yksinkertaistettu humoristinen kuva, jota kutsutaan myös pilapiirrokseksi tai pilakuvaksi. Karikatyyrillä kiinnitetään tarkoituksellisesti huomiota kohteena olevan henkilön ominaisuuteen tai toimintaan. Poliittiset pilapiirrokset, joissa irvaillaan henkilön poliittiselle toiminnalle tai otetaan kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, ovat tyyppiesimerkkejä karikatyyristä. Toisaalta niitä voivat olla myös katutaiteilijoiden hauskat mallin ulkonäköä ylikorostavat muotokuvat. Karikatyyri voikin siten olla sekä poliittinen että epäpoliittinen.
Pastissilla tarkoitetaan mukaelmaa tai yhdistelmäteosta, joka jäljittelee aiemman tekijän tai teoksen tyyliä. Lopputuloksena voi olla uusi omaperäinen teos, joka saa suojaa taiteellisena teoksena, mikäli teoskynnys ylittyy. Vaikka teoskynnys ei ylittyisikään, pastissi on sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Pastissi on yleisintä kuvataiteessa, mutta mahdollista myös kirjallisuuden, elokuvan ja musiikin alalla.
Pastissi eroaa parodiasta siten, ettei siinä tarvitse olla humoristista tai pilailupyrkimystä. Pastissikin voi kuitenkin olla kantaaottava, irvaileva ja humoristinen, ja tällöin se voidaan katsoa sekä pastissiksi että parodiaksi.
Alkuperäisen teoksen ja pastissin välinen ero on yleensä havaittavissa, vaikka se olisi vähäinen. Pastissi ei kuitenkaan ole plagiaatti, koska se on selvästi alkuperäisen teoksen mukaelma kopion sijaan. Rikollisessa tarkoituksessa valmistetut taideväärennökset eivät myöskään ole pastisseja.