Verkkolähetysdirektiivi
Verkkolähetysdirektiivi (25h §, 25m §, 64b §, 50f §; Art 2, 4, 5 ja 7)
Tekijänoikeusdirektiivin lisäksi lakimuutoksilla toimeenpantiin 17.4.2019 annettu EU:n verkkolähetysdirektiivi (EU) 2019/789. Direktiivillä pyritään edistämään EU-jäsenvaltioista peräisin olevien televisio- ja radio-ohjelmien laajempaa levitystä ja ohjelmiin sisältyvien teosten ja muun suojatun aineiston lisensointia. Direktiivin edellyttämät lakimuutokset koskevat vain liiketoiminnassa tapahtuvaa toimintaa.
Verkkolähetysdirektiivin edellyttämät muutokset on toimeenpantu Suomessa säätämällä kaksi uutta pykälää (64b § ja 50f § – vanha 64b § siirtyi muuttamattomana ja on nyt 64e §) sekä muuttamalla radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettämisestä annettua 25h §:ä vastaamaan direktiivin vaatimuksia. Muutoksilla varmistettiin sääntelyn teknologianeutraalius.
Edelleen lähetyksellä tarkoitetaan direktiivin mukaan alkuperäisen lähetyksen samanaikaista, muuttamatonta ja lyhentämätöntä edelleen lähetystä muun osapuolen toimesta kuin sen lähetystoimintaa harjoittavan organisaation, joka lähettää alkuperäistä lähetystä. Käsite kattaa edelleen lähettämisen paitsi kaapeleitse myös iptv-verkoissa tai muussa hallinnoidussa ympäristössä, jossa vastaanottajien joukko on määrätty. Lähetysten edelleen lähettäminen vapaasti internetissä jää käsitteen ulkopuolelle.
Uudessa 64b §:ssä säädetään alkuperämaaperiaatteesta, jota sovelletaan radion tai television oheispalvelujen maantieteelliset rajat ylittävään yleisölle välittämiseen. Oheispalvelulla tarkoitetaan mm. niin sanottuja catch up-palveluja, ja uudella säännöksellä pyritään helpottamaan näiden tarjoamista Euroopan talousalueella. Alkuperämaaperiaatteella tarkoitetaan sitä, että lähetyksen on katsottava tapahtuvan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, johon lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut. Lupa kattaa kuitenkin koko Euroopan talousalueen, ellei toisin ole sovittu. Periaatteen soveltaminen on rajattu vain uutis- ja ajankohtaisohjelmiin tai lähettäjäyrityksen kokonaan rahoittamiin omiin tuotantoihin.
Verkkolähetysdirektiivissä säädetään lisäksi tilanteesta, jossa lähettäjäyritys lähettää ohjelmasignaalinsa signaalin jakelijalle, ilman että lähettäjäyritys samanaikaisesti itse lähettää kyseiset ohjelmasignaalit yleisölle. Tätä lähetysmenetelmää kutsutaan suoraksi siirroksi (direct injection), ja sekä lähettäjäyrityksen että signaalin jakelijan katsotaan olevan yhdessä vastuussa ohjelmasisällön yleisölle välittämisestä. Säädös on toimeenpantu uudella 50f §:llä. Suomessa menetelmä ei ole ollut toistaiseksi käytössä, mutta lakiin säädettiin kuitenkin tulevaisuutta ajatellen tällaisen toiminnan lisensointia helpottava sopimuslisenssisäännös (25m §). Sivistysvaliokunta lisäsi säännökseen myös suoran sopimisen mahdollistavan täsmennyksen.