Turun käräjäoikeus tuomitsi tänään valtaosan Finreactor-vertaisverkon ylläpitäjistä tekijänoikeusrikkomuksista sakkorangaistuksiin. Osalle tuomio tuli avunannosta tekijänoikeusrikkomuksiin ja osan osalta syytteet hylättiin.

Tekijänoikeusrikos olisi edellyttänyt ansiotarkoitusta, jota oikeus ei katsonut tässä tapauksessa olleen. Laki on tältä osin muuttunut vuoden vaihteessa, mutta Finrector-tapaus ratkaistiin vanhan lain mukaan.

Tuomio tuli 10 000 käyttäjän vertaisverkon ylläpidosta. Oikeus katsoi, että palvelun ylläpidon tarkoituksena oli mahdollistaa mahdollisimman tehokas tiedostojen jako. Käräjäoikeuskäsittelyssä tuli selväksi, että Finreactorissa jaettiin lähes yksinomaan tekijänoikeuden suojaamia teoksia. Oikeus kiinnitti huomiota siihen, että ylläpitäjät tunsivat verkon toimintaperiaatteen ja valvoivat sitä, että käyttäjät jakoivat aineistoa mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi muualta ilmaiseksi saatavilla olevaa aineistoa ei verkossa saanut jakaa. Oikeus katsoi vastaajien toimineen tahallisesti.

Vastaajat velvoitettiin maksamaan oikeudenhaltijoille tekijänoikeuslain mukaista hyvitystä yhteensä yli 420 000 euroa ja oikeudenkäyntikuluja yli 142 000 euroa. Asianomistajina tapauksessa oli laajasti tekijöitä, levy- ja elokuvayhtiöitä sekä peli- ja ohjelmistotaloja. Yksin TTVK edusti asiassa yli 50:tä koti- ja ulkomaista kulttuurialan tekijää, järjestöä ja yritystä.

Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajien toiminnanjohtaja Arto Alaspään ensivaikutelma tuomiosta on varovainen tyytyväisyys: Keskusrikospoliisin suorittama tutkinta asiassa osoitti jälleen, että luova työ saa suojaa tietoverkoissa. Lait pätevät netissäkin ja loukkauksiin syyllistyneet ovat löydettävissä. Tänään annettu tuomio on selkeä viesti verkkopiraateille ja voitto musiikin, elokuvien ja muun kulttuurisisällön tekijöille ja tuottajille.

TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen on tyytyväinen, että Suomi on edelläkävijä arvioitaessa vertaisverkon ylläpitäjien vastuuta verkossa tehdyistä tekijänoikeusloukkauksista:

Olemme luonnollisesti tyytyväisiä tuomioon. Tämä tuomio osoittaa, että laajamittaiseen verkkopiratismiin voidaan ja tullaan vastedeskin puuttumaan. Suomessa vielä toimivien BitTorrent- ja DirectConnect-palvelinten ylläpitäjien onkin nyt syytä visusti harkita toimintansa järkevyyttä. Nyt on viimeinen hetki lopettaa laittomuudet, mikäli haluaa välttää seuraamukset.

Kotimainen musiikki ja elokuva haluttua sisältöä

Finreactorin suosiota lisäsi merkittävästi se, että jaettavana oli paljon suomalaista tuotantoa. Finreactorista eniten ladattu top-40 lista piti sisällään 31 kotimaista albumia. Listakärki oli Zen Cafen Jättiläinen CD-levy, jota ladattiin kahden viikon aikana yli 2 600 kertaa. Kotimaisista elokuvista Markku Pölösen Koirankynnen leikkaaja ladattiin palvelua käyttäen 2 500 kertaa. Määrä vastaa yli 15 % kyseisen elokuvan laillisesta DVD-myynnistä vuonna 2004. ”Yksityisyrittäjänä ja ohjaajana kannan niin taloudellisen kuin taiteellisen vastuun elokuvistani. Kotimaisen leffan tuottaminen tapahtuu niin pienillä marginaaleilla, että jokainen ostettu leffalippu ja DVD on tarpeen jatkuvuuden turvaamiseksi. Useimmat tuotantoyhtiöistämme elävät edelleen, jos nyt ei ihan kädestä suuhun, niin kuitenkin produktio kerrallaan, niukoin varoin. Tätä taustaa varten nettipiratismi rikollisuutena on sekä törkeää että halpamaista toimintaa”, toteaa Pölönen.

Kuvaus Finreactorista

Finreactor oli suomalainen BitTorrent-tekniikkaa käyttävä vertaisverkkopalvelu, jonka KRP ratsasi joulukuussa 2004. Palvelulla oli enimmillään 10 000 suomalaista rekisteröitynyttä käyttäjää ja toiminnassa välttämätön palvelin eli trackeri sijaitsi Hollannissa. Palvelimen ylläpito rahoitettiin www.finreactor.com -sivulla olleella lahjoituslinkillä, jossa käyttäjiä pyydettiin lahjoittamaan rahaa palvelimen ylläpitoon.

Jäsenyys Finreactorissa edellytti tiedostojen jakamista. Palvelimen säännöissä edellytettiin, että käyttäjien tuli jakaa tiedostoja tietyssä suhteessa omaan lataamiseensa nähden, jotta he säilyttävät käyttäjäoikeutensa. Näin varmistettiin se, että kullakin tiedostolla oli riittävästi latauslähteitä ja tiedostojen latausajat pysyivät lyhyinä. Jos jakosuhde tippui liian alhaiseksi, käyttäjä sai ylläpitäjiltä varoituksen. Mikäli käyttäjä ei ottanut ojentuakseen varoituksesta, ylläpitäjät poistivat kokonaan käyttöoikeudet.

Finreactor-vertaisverkon ylläpitäjät ja käyttäjät latasivat syksyllä 2004 palvelusta itselleen kolmen ja puolen kuukauden aikana 30,21 teratavua pelejä, 194,30 teratavua elokuvia ja 15,70 teratavua musiikkia. Nämä määrät vastaavat keskimääräisillä tiedostojen koilla (peli 2 000 megatavua, Mt, elokuva 1 500 Mt ja äänite 60 Mt) lähes 16 000 peliä, 136 000 elokuvaa ja 274 000 äänilevyä.

Kaikkiaan Finreactorissa jaettiin aineistoa yhteensä 296,25 teratavua, joka vastaa CD-levyiksi muutettuna n. 450 000 levyllistä.

Palvelu toimi siten, että käyttäjä teki ns. julkaisun (release, rellu) esimerkiksi äänilevyistä, elokuvasta, tietokonepelistä tai tietokoneohjelmasta. Kukin käyttäjä koosti itse julkaisun omalla tietokoneellaan. Julkaisusta laadittiin tekninen kuvaustiedosto, joka postitettiin Hollannissa sijaitsevalle palvelimelle (tracker). Käyttäjä teki julkaisusta myös yksityiskohtaisen kuvauksen, jossa kerrottiin mitä julkaisu sisältää sekä tietoja kuvan ja äänen laadusta, pakkaustavasta ja tiedoston koosta.

Kuvaustiedoston avulla palvelun käyttäjien oli mahdollista ladata itselleen varsinainen sisältötiedosto. Lataaminen tapahtui siten, että käyttäjä latasi kuvaustiedoston (.torrent-tiedoston) omalla koneelleen ja avasi sen koneensa BitTorrent-ohjelmalla. Ohjelma otti yhteyttä palvelimeen (tracker), joka järjesti sisältötiedoston lataamisen niin, että tiedosto latautui pienissä osissa suoraan niiltä käyttäjiltä, joilla oli koneellaan kyseinen tiedosto kokonaan tai osittain. Kaikki, jotka latasivat sisältötiedoston kokonaan tai osittain itselleen, toimivat samalla myös sen jakajina. Tieto sisältötiedoston latauskerroista tallentui palvelimelle.