Kansainvälinen poliisiorganisaatio Interpol suosittaa jäsenvaltioilleen (178 kpl) tiukempia toimepiteitä kansainvälistä piratismia vastaan. Interpolin 69. yleiskokous, joka pidettiin 27.10 – 4.11.2000 Rhodoksella, antoi asiaa koskevan päätöslauselman.
Kansainvälinen piratismi on maailmanlaajuista laitonta liiketoimintaa, joka käyttää hyväkseen maita, joissa tekijänoikeuslainsäädäntö ja viranomaisvalvonta ovat kehittymättömiä. Tällä hetkellä piraattituotteita valmistetaan eninten kaukoidässä. Esimerkiksi Taiwanissa sijaitsevien cd-tehtaiden tuotantokapasiteetti vuonna 1999 oli 3,9 miljardia levyä, kun samalla hetkellä laillista kysyntää maassa oli noin 190 miljoonaan levyyn.
Kansainvälinen äänitetuottajien kattojärjestö Ifpi (International Federation of the Phonographic Industry) arvioi vuoden 1999 piraattimarkkinoiden arvoksi 4,1 miljardia dollaria. Yhdysvaltain elokuvateollisuuden kattojärjestön MPA:n (Motion Picture Association) arvion mukaan elokuvien oikeudenhaltijat menettävät joka vuosi noin 2,5 miljardia dollaria piratismin johdosta. Myös tietokonepelit ovat huiman suosionsa myötä joutuneet piraattitehtailijoiden uhreiksi.
Interpolin päätöslauselma on vastaus piratismia hyödyntävään järjestäytyneeseen ja kansallisia rajoja ylittävään rikollisuuteen. Viimeaikaisimpina esimerkkeinä järjestäytyneen rikollisuuden ja piratismin yhteydestä, on ollut esim. Lontoossa paljastuneen venäläisen organisaation pyörittämä laaja luottokorttipetos- ja piraattien salakuljetustoiminta. Napolin yleisen syyttäjän arvion mukaan Italiassa on noin 100 niin kutsuttua Camorra ryhmää, jotka harjoittavat huume-, ase- ja piraattikauppaa. Italian piratismiaste on Suomen rinnalla EU-maiden toiseksi korkein, ainoastaan Kreikassa ongelma on tällä hetkellä pahempi.
Suomen korkean piratismiasteen syynä on suurimmalta osin Virosta ja Venäjältä maahantuotujen laittomien tallenteiden korkea määrä. Oikeudenhaltijat arvioivat, että tänä vuonna pelkästään näistä maista tuodaan Suomeen yli 3 miljoonaa piraattitallennetta (äänitteitä, elokuvia ja tietokonepelejä). Äänite-, elokuva- ja pelipiratismin aiheuttamat kokonaistappiot ovat vuositasolla noin 420 miljoonaa markkaa. Suomen valtio menettää piratismista johtuen arvonlisäveron muodossa noin 90 miljoonaa markkaa.
Piratismia valvova Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ei ole törmännyt Suomessa piratismia harjoittavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kirpputorien piraattikauppaa harjoittavat yleensä harmaassa taloudessa elävät henkilöt. Tuotteet tuodaan useimmiten Venäjältä ja ne levitetään pienissä erissä itsepalvelukirpputorien myyntipöydille ympäri Suomea. Esille tulleiden loukkaustapausten lukumäärä on ollut tänä vuonna rajussa kasvussa. Käräjäoikeudet ovat antaneet tänä vuonna jo 25 tuomiota koskien äänite-, elokuva- tai tietokonepelipiratismia. Tuomittujen tekijänoikeuskorvausten summa ylittää 700.000 mk.
Suomen voimassa oleva tekijänoikeuslaki ja rikoslaki säätävät tällä hetkellä rangaistavaksi ainoastaan ns. levitystarkoituksessa tapahtuvan laittomien teosten maahantuonnin. Oikeudenhaltijoilla ja viranomaisilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta puuttua kuluttajien omaan käyttöön tapahtuvaan maahantuontiin. Oikeudenhaltijat jättivätkin elokuussa Oikeus- ja Opetusminiteriöille esityksen kaikkinaisen myös yksityiskäyttöön tapahtuvan piraattitallenteiden maahantuonnin kieltämiseksi.
Viron poliisi tehosti viime kesänä toimintaansa. Poliisi suoritti iskuja tunnetuille myyntipaikoille. Viron lainsäädännön mukaan piraattiteosten kaikkinainen maastavienti on rikos. Valvonnan lisääntymisestä huolimatta tilanne ei ole vielä merkittävästi parantunut, laittomia tallenteita on edelleen runsaasti tarjolla. Euroopan maissa esim. Ranskassa piraattituotteiden maahantuonti yksityiseen käyttöön on kielletty lailla. Italian parlamentti on 26.7.2000 vahvistanut mm. piraattitallenteen ostajalle annettavan hallinnollisen sakon.
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen varatuomari Antti Kotilaisen mukaan Suomen tilanne kuvastaa hyvin piratismin kansainvälistä luonnetta; ”Kauppiaat hakeutuvat maihin, jossa viranomaisvalvonta ei toimi tehokkaasti. Tallinnan ja Viipurin piraattikauppa on tosiasiallisesti suunnattu suomalaisille kuluttajille. Jos halutaan varmistaa kulttuuriteollisuuden mahdollisuudet tulevaisuudessa, tulee Suomen käyttää niitä keinoja, joilla se voi vaikuttaa tähän mittavaan kansainväliseen ongelmaan. Piraattitallenteiden kaikkinaisen maahantuonnin kieltäminen on selkeä ja yksinkertainen ratkaisu, jolla tilannetta voidaan merkittävästi parantaa.”